Lähetetty: 16 Heinä 2007, 21:36
Mitäkähän mie tänään manailin tuolla varttimaili topicissa että "käännetäänpä kaavio ja lähdetään norvan suoralle harjoittelemaan Busan kaatamista". V...tu ku ois päässy edes niin pitkälle.
Tapahtunut tänään 16.7.07
Klo. 15.03 - sydän pamppailee -
Mikko poika (alias roibusa77) pyyhkäsee työpäivän päätteeksi kotio virtaa persissä ideoita pää täys. Matkalla sataa reippaasti vettä niin että hanskat kastuu. Kotipihaan kurvatessa rullaan kytkin pohjassa pihatielle ja hiljalleen alan liu-uttamaan kytkintä moottorojarrutukselle. Sateen kastuttuma hanska ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön vaan kykin haukkaa (tämänkin termin opin juuri eilen
) oikein reippaasti ja niinpä sitä sitten mennään Metzelerin M-1 loppun poltetulla nakilla peräluisua etupyörän ollessa pihatien hiekalla ja hups nyt ollaankin jo ihan tukevasti "kaksipyöräluisussa". 10km/h vauhdissa bussi alkaa itkemään ja tätä vauhtia pian kuskikin...elämä vilahtaa silmien edessä.
Vaistomaisesti junttaan oikean jalkani kenturaan. Vauhti pysähtyy mutta vääjämätön kaatumisen liikerata on pysäyttämätön. Kaatumista voimistaa takalaukku joka on lastattu läppärillä (kokonaispaino 11kg). Visio bussin rampaantuneesta oikeasta kyljestä saa Lappalaisen miehen pienen eläimellisen voiman heräämään ja viimeisillä voimanrippeillä saan "saateltua" bussin pötkölleen lempeästi hiekkapedille joka siihen on niin monien vuosien aikana tamppaantunut.
Kampean bussin pystöön pelonsekaisin tuntein. Ummistan silmäni ja aukaisen ne oikein hitaasti. Sydän lyö pari kertaa tyhjää ja kusi meni valua housuihini kun huomaan että kylki on koskematon. Huokaisen helpotuksesta ja sydän pamppailen saattelen rakkaani hänelle osoitetulle paikalle turvallisesti pihamaalla.
klo 18.55 - helvetti repeää -
Aikaisemmasta järkytyksestä toivuttuani asettelin bussini tutulle "huoltokivelleni" jossa olen niin monet kerrat rakkaani putkia rassaillut. Riisuin laukkutellinkit jotka olin aikaisemmmin päivällä TNT:lle kaupitellut. Operaation päätteeksi päätin kokeilla tänään foorumilla saamaani kaavionkääntö niksiä ja rupesin uutterana nitkuttamaan vaihdevipua pois paikoiltaan.
Aikani kikkailtua totesin että kaavion kääntäminen tuossa -99 busassa vaatii aikalaillakin rälläkkähommia joten luovuin tältä erää ajatuksesta kun pitäisi olla pukki ja kaikkee. Laitoin vaihdevivun heppiin ja käänsin selkäni kaivaakseni takana olevasta pakista aivaimen jolla kiristää vipu. Silloin se tapahtui...selkä käännettynä, kuin salama kirkkaalta taivaalta kuulin rysähdyksen. Tajusin välittömästi päätäni kääntämättä mitä oli tapahtunut.
Huoltokiveni ja bussini sivutukijalka jotka olivat olleet aiemmin niin monta kertaa läheisessä kosketuksessa päättivät juuri nyt ottaa avioeron ilman minkäänlaista konsultaatiota.
Näin onnnettomasti päättyi sitten päivä napapiirillä. Vauriot olivat tapahtumahetkellä mittaamattomat. Mitin että polttaisinko....hmmm...vakuutusyhtiö ei kuitenkaan korvaisi omia pois. Sitten mietin pesäpallomailaa ja vakuutusyhtiötä....hmmm...prkl eihän mulla oo täyskaskoa!
Bussiystävämme Jussi from Savo soitteli juuri tähän saumaan ja kertoili laittavansa tilausta plekseistä. Minä tähän vain tuumasin jotta taitaa olla roibusan ajot tälle kesälle tässä. Pyörä lähtee maalaamoon tai järveen! Jussi rauhoitteli ja kehoitti vielä miettimään vaurion laajuuksia. Että josko noilla kesän ajelis.
Kiitti Jussi....näin muutama tunti tapahtuman jälkeen vauriot ovat kutistuneet kohtuumittoihin. Vasemman kyljen katteessa 5mm leveitä nirhaumia + maali lohjennut yläreunasta. Tankissa n. 5mm klommi. Pyörä olisi jokatapauksessa menossa värin vaihtoon ensi talvena.
Mitäs tästä opimme. Emme varmaan yhtään mitään muuta kuin että seuraavan kerran huoltoa tehdään pumpulissa pyörä hitsattuna kiinni alustaansa :p
Tästäkin huolimatta erinomaisia ajokelejä kaikille!
Edit: ...ja niin nämä noitamanaukset helvettiin
Edited By roibusa77 on 1184611049
Tapahtunut tänään 16.7.07
Klo. 15.03 - sydän pamppailee -
Mikko poika (alias roibusa77) pyyhkäsee työpäivän päätteeksi kotio virtaa persissä ideoita pää täys. Matkalla sataa reippaasti vettä niin että hanskat kastuu. Kotipihaan kurvatessa rullaan kytkin pohjassa pihatielle ja hiljalleen alan liu-uttamaan kytkintä moottorojarrutukselle. Sateen kastuttuma hanska ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön vaan kykin haukkaa (tämänkin termin opin juuri eilen
) oikein reippaasti ja niinpä sitä sitten mennään Metzelerin M-1 loppun poltetulla nakilla peräluisua etupyörän ollessa pihatien hiekalla ja hups nyt ollaankin jo ihan tukevasti "kaksipyöräluisussa". 10km/h vauhdissa bussi alkaa itkemään ja tätä vauhtia pian kuskikin...elämä vilahtaa silmien edessä. Vaistomaisesti junttaan oikean jalkani kenturaan. Vauhti pysähtyy mutta vääjämätön kaatumisen liikerata on pysäyttämätön. Kaatumista voimistaa takalaukku joka on lastattu läppärillä (kokonaispaino 11kg). Visio bussin rampaantuneesta oikeasta kyljestä saa Lappalaisen miehen pienen eläimellisen voiman heräämään ja viimeisillä voimanrippeillä saan "saateltua" bussin pötkölleen lempeästi hiekkapedille joka siihen on niin monien vuosien aikana tamppaantunut.
Kampean bussin pystöön pelonsekaisin tuntein. Ummistan silmäni ja aukaisen ne oikein hitaasti. Sydän lyö pari kertaa tyhjää ja kusi meni valua housuihini kun huomaan että kylki on koskematon. Huokaisen helpotuksesta ja sydän pamppailen saattelen rakkaani hänelle osoitetulle paikalle turvallisesti pihamaalla.
klo 18.55 - helvetti repeää -
Aikaisemmasta järkytyksestä toivuttuani asettelin bussini tutulle "huoltokivelleni" jossa olen niin monet kerrat rakkaani putkia rassaillut. Riisuin laukkutellinkit jotka olin aikaisemmmin päivällä TNT:lle kaupitellut. Operaation päätteeksi päätin kokeilla tänään foorumilla saamaani kaavionkääntö niksiä ja rupesin uutterana nitkuttamaan vaihdevipua pois paikoiltaan.
Aikani kikkailtua totesin että kaavion kääntäminen tuossa -99 busassa vaatii aikalaillakin rälläkkähommia joten luovuin tältä erää ajatuksesta kun pitäisi olla pukki ja kaikkee. Laitoin vaihdevivun heppiin ja käänsin selkäni kaivaakseni takana olevasta pakista aivaimen jolla kiristää vipu. Silloin se tapahtui...selkä käännettynä, kuin salama kirkkaalta taivaalta kuulin rysähdyksen. Tajusin välittömästi päätäni kääntämättä mitä oli tapahtunut.
Huoltokiveni ja bussini sivutukijalka jotka olivat olleet aiemmin niin monta kertaa läheisessä kosketuksessa päättivät juuri nyt ottaa avioeron ilman minkäänlaista konsultaatiota.
Näin onnnettomasti päättyi sitten päivä napapiirillä. Vauriot olivat tapahtumahetkellä mittaamattomat. Mitin että polttaisinko....hmmm...vakuutusyhtiö ei kuitenkaan korvaisi omia pois. Sitten mietin pesäpallomailaa ja vakuutusyhtiötä....hmmm...prkl eihän mulla oo täyskaskoa!
Bussiystävämme Jussi from Savo soitteli juuri tähän saumaan ja kertoili laittavansa tilausta plekseistä. Minä tähän vain tuumasin jotta taitaa olla roibusan ajot tälle kesälle tässä. Pyörä lähtee maalaamoon tai järveen! Jussi rauhoitteli ja kehoitti vielä miettimään vaurion laajuuksia. Että josko noilla kesän ajelis.
Kiitti Jussi....näin muutama tunti tapahtuman jälkeen vauriot ovat kutistuneet kohtuumittoihin. Vasemman kyljen katteessa 5mm leveitä nirhaumia + maali lohjennut yläreunasta. Tankissa n. 5mm klommi. Pyörä olisi jokatapauksessa menossa värin vaihtoon ensi talvena.
Mitäs tästä opimme. Emme varmaan yhtään mitään muuta kuin että seuraavan kerran huoltoa tehdään pumpulissa pyörä hitsattuna kiinni alustaansa :p
Tästäkin huolimatta erinomaisia ajokelejä kaikille!
Edit: ...ja niin nämä noitamanaukset helvettiin
Edited By roibusa77 on 1184611049
Eipä ne loppu peleissä pahoja nuo kolhut ole - henkiset kolhut paljon pahenpia...
Ja muistin että ainiin tämähän takiahan nämä vehkeet on ostettu...eikait ne näyttelykaluja olekkaan :p