ensin meinasin,että nyt kyllä jää joensuun kenttäajot väliin,mutta sitten kuitenkin tuumasta toimeen ja sähköjä rakentamaan...
keskiviikkoaamuna pelit oli taas kunnossa ja eikun välityksiä vaihtamaan ja koeajolle...
kaikki tuntui pelaavan hyvin,mutta sitten yhden raaemman moottorijarrutuksen jälkeen kiihdyttäessä alkoi nykiminen ja moottorin sekoilu,sillä seurausella,että vihdoi viimoiseen mäkeen ennen kotiporttia,pyörä sammui,eikä suostunut enää lähtemään käymään...
aikani mittailtua ja muutamia kertoja startaten,lupaili silloin tällöin,mutta ei lähtenyt käymään...ensin epäilin jtn piuhahäireä,mutta venttiilikopan irroitus paljasti syypään..
imunokan säätöpyörän lukitusruuvit tahmeasti kiinni ja nokka oli siirtynyt semmoisiin lukemiin,että asentotunnistin ei enää tajunnut missä mennään...
no ei muuta kun nokka takasin alueelle ja taas pärähti vehkeet tulille
no sitten meinasin,notta vähän olis lisäilly buustia,kun nyt noi välityksetkin tuli harvennettua,ei olis taas pitäny...
pari vetoa ja dunlopin valittaessa vilkaisin mittariin,1,2bar,ilmeisesti liikaa,kun taas kerran tuttu lämpöoire tuli esiin...
eihän nyt noin pieneen lannistuta,vaan kansi nahka vaihtoon ja puoli neljältä perjantai aamuna pyörä taas käyntikunnossa...
"nyt pari tuntia lepoa ja pyörä kyytiin ja volkkarin nokka kohti joensuuta",meinasin,mutta ylläri-ylläri uni maitto niin hyvin,että heräsin vasta vähän jälkeen kymmenen...
eipä siinä sit ollu enää mahkuja ehtiä karkeloihin,joten päätin aloittaa rännien asennuksen taloon...
eipä sekään hyvin päättynyt,kun rappuset lipsahti alta ja sillon alko putoaminen,jalka eteisen ikkunasta läpi ja kylki edellä teräskaiteeseen...
oikeaan jalkaan tuli aika miesmäinen n.10cm haava luuhun asti ja kaks kylkiluuta murtu plus jtn pieniä ruhjeita...
pitäisköhän nyt toivoa,et ens viikko menis edes vähän paremmin...
